|
Post by Senja Peltonen on Nov 28, 2020 18:55:27 GMT
Rock N' Roll Everywhere "River"
Omistaja: Senja Peltonen
|
|
|
Post by Senja Peltonen on Nov 28, 2020 21:06:08 GMT
Uusi tulokas
Hermostuneena ajoin hiekkatietä eteenpäin renkaiden pyöriessä sen päällä tasaiseen tahtiin. Reitti johdatteli minut ennenpitkää ihanan idyllisen tallialueen luo enkä voinut kuin huokaista. "Wau!", möläytin ennenkuin edes kerkesin sen enempää ajatella. Ihailin pihaan kääntyessäni kahta neliljalkaista jotka seisoivat pihatossa vieretysten. Vuonohevonen joka rapsutteli isoa vierustoveriaan katseli ohimenevää hevosrekkaa hetken ja hörähti. Myös yksi kirjava hevonen asteli ulos muiden joukkoon ikäänkuin katsomaan mistä hälinä johtui. Hymyilin pienesti tälle erikoisen näköiselle kolmikolle, työhevonen, vuono- ja appaloosa! Hauskasta näkymästä johtuen ajelin eteenpäin jo hieman rennompana tutkiskellen edessä näkyviä maisemia tarkasti.
Kun sain parkkeerattua tallin pihaan hengitin syvään ja astuin ulos. Ilma oli kerennyt heittäytyä jo enemmän pakkasen puolelle ja asettelin pantani paremmin korvieni suojaksi. Kävelin rekan takaosaa kohden ja aloittaessani avaamaan ovia höpöttelin kyytiläiselle. "Hei poju, oltais kuules perillä sun uudessa kodissa", lepertelin ja näin kuinka ruskeat korvat kuuntelivat ääntäni samalla kun kaikki jalat eivät tahtoneet pysyä maassa. Ripeästi kipaisin ruunani luo ja silittelin sen loimien peittämää kaulaa. Lämmin ilma tuntui hyvältä kohmeisilla sormillani. Nautin pienestä hetkestä kunnes lopulta heräsin todellisuuteen ja talutin Riverin ulos rekasta. "Whoaa varovasti nyt", rauhoittelin selkeästi innoissaan ravailevaa ruunikkoani. Lopulta se pysähtyi haistelemaan ilmaa häntä ylhäällä ja pää korkealla. Muutama kimeä hirnahduskin pääsi ilmoille ja viereisessä isossa tarhassa oleva kimo tamma vastasi laukaten aidanvierelle. Myös komea ruskea puoliverinen saapui katselemaan uutta lajitoveriaan ihmeissään. Silittelin Riveriä ja lähdin kävelemään sen kanssa kohti tallia sillä ulkona pakkanen alkoi puskea tietään takkini alle. River seurasi minua ilman epäluuloja karsinaansa asti ja päästin sen nauttimaan hieman isommasta liikkumatilasta. Otin päällimmäisen loimen pois jottei River täysin paahtuisi silläaikaa kun purkaisin tavaramme paikoilleen. Viikkasin loimen ovitankoon roikkumaan jonka jälkeen hölkkäsin takaisin rekalle.
Kun kaikki tavarat olivat paikoillaan suljin lastaussillat ja palasin takaisin talliin. Tarkoituksenani oli vain juoksuttaa River ja antaa sen vähän jumpata sillä olihan takana pitkä matka pelkkää seisomista. Ruunikko katsoi minua syvänruskeilla silmillään ja sujautin sille kaltereiden välistä porkkanan. Hain karsinan eteen harjapakin, putsit, suitset ja liinan sekä enkkuloimen. Harjasin vastoin tapojani ruunan karsinassa riisuttuani siltä vielä viimeisen loimen pois. Lyhyt klipattu karva kiilsi ja oli onni ettei harjaamista kamalasti ollut. Harjaan tarttuminen kuitenkin oli tehtävä ja puhdistin ruunan korvista kavioihin. Sitten loimi niskaan, putsit etusiin ja suitset päähän! Vetäisin takkini vetoketjua vielä kiinnemmäs ja lähdin talsimaan ulos tallista kohti maneesia.
Maneesi oli ilokseni tyhjä ja ihanan lämmin. Annoin Riverin kävellä ja hölkkäillä muutaman kierroksen kunnes otin siltä loimen pois ja laitoin joustochambonin paikoilleen. Ruuna liikkui todella hyvännäköisesti ja tunsin kuinka hymy kiipesi kasvoilleni hieman väkisinkin. Maiskuttelin laukassa Riverille hieman lisää vauhtia ja se suurensi jo entisestään isoa askeltaan. Vaihdoin suuntaa ja huomasin että oikealle puolelle ruuna liikkui hieman kankeammin muttei mitenkään huomattavasti. Hölköttelimme noin 45min. juoksuttamisten jälkeen vielä ihan eteen alas meiningillä ilman chambonia ja River pöristeli hiekkaan ja päästeli muutamia pukkejakin. Naureskelin käytökselle ja kävelin laittamaan loimen ruskean karvan peitteeksi. Kävelimme maneesissa vielä ympäriinsä ja ruuna sai tutkia mitä itse halusi. Se tutkiskeli kulmat huolella ja lopulta päätyi piehtaroimaan keskelle maneesia. "Arvaappas kuka sut ja sun tavarat aina putsailee tän jälkeen?, hekottelin pyyhkiessäni hiekkaa pois loimesta. River pärskähti vastaukseksi ja hyvillä mielin lähdimme ulos maneesista kohti tallia.
Tallissa otin riverin suoraan pesupaikalle ja vaihdoin suitset pehmusteriimuun. Riisuin loimen ja harjasin pahimmat hiekat pois -niin ylpeästä- hevosestani. Hain varustehuoneesta mustan fleeceloimen, mustan kaulakappaleellisen ulkotoppaloimen sekä tarhasuojat ja -putsit ja kiikutin ne Riverin luo. Puin fleecen peittämään valossa komeilevia lihaksia ja asettelin toppaloimen takaosan päälle puoliksi paikoilleen. Riisuin putsit pois ja kiitin itseäni että olin ottanut maneesiin karvalliset versiot jolloin pelkkä harjalla sutaisu ei todellakaan riittäisi. Kietaisin jokaiseen jalkaan mustat tarhasuojat sekä putsit etujalkoihin ja lähdin taluttamaan Riveriä kohti tarhaa.
Tarhaksi minulle oli ilmoitettu numero 1. Muut hevoset katselivat kauempaa kun päästin Riverin portista sisään ja se lähti heti tutkimaan nurkkia. Jäin katselemaan aidan ulkopuolelta menoa mutta näytti siltä että ainakin molemmat ruunat tulivat heti toimeen Riverin kanssa. Kimo katseli vielä hieman etäämmältä mutta uskoin että lisäys laumaan ei tuottaisi ongelmia. Tyytyväisenä hipsin takaisin talliin jossa kiireellä siivosin jälkeni pois ja lakaisin tallin lattialta jättämäni hiekat ja kurat ulos.
Kun olin siivonnut tallin ja varusteet kävelin rehujeni luo ja täytin Riverille iltaa varten heinäverkon ja tein melassiveden. Kannoin ne karsinaan ja kirjoitin mehuämpärin kanteen "River ilta". Palasin vielä rehuhuoneelle ja tein iltamössön valmiiksi ja kannoin sen karsinalle mehun viereen. Lisäsin muutaman porkkanan ruokakuppiin ja viimein suljin karsinan oven. Olin juuri menossa takaisin rekalle kun huomasin että tarhan ulkopuolella oli pieni rautias poni. Pääsin juuri sen luo ja silittelin sen päätä kunnes kauempaa kuului huuto. "Älä päästä sitä karkuun!", kuului nuoren naisen suusta kun hän hieman turhautuneen oloisena juoksi ponin luo ja laittoi riimun sen päähän sen niin kovin laittaessa vastaan. "No oles nyt sitten!", huokaisi nainen jonka nyt tunnistin Yadaksi, tallin omistajaksi. "Hei, taidat olla se uusi tulokas?", hän kysyi nyt jo hymy huulillaan. "Joo mähän se", vastasin silitellen samalla ponia jota selkeästi harmitti kiinnijääminen. "Joo tää tosiaan on vähän tällänen karkuri ja osaa kaikki maailman temput", Yada naureskeli ja heilautti hevosen riimussa kiinniolevaa narua kädessään. Naurahdin ja veimme yhdessä Tepsuksi tunnistautuneen ruunan takaisin pihattoon jossa se laittoi heti muut hevoset juoksemaan. Juttelimme hetken Yadan kanssa käytännön asioista ja kävimme jopa tervehtimässä Riveriäkin. Viimein kello oli niin paljon että alkoi jo hämärtää ja jatkoimme molemmat omien askareidemme pariin. Ajelin rekan iloisesti musiikin mukana laulaen kotiin ja heittäydyin kotona sängylle hymyillen. Koirani Zephyr hyppäsi vierelleni sänkyyn ja silittelin sen turkkia. "Okei tyttö, eiköhän mennä lenkille", totesin ja katosimme koirani kanssa katuvalojen valaisemalle metsäpolulle.
|
|